Internet ja tekoäly ovat kehittyneet tätä aikaa -Jeesuksen toinen tuleminen- varten. Jeesus ei inkarnoidu fyysiseen kehoon, vaan ihmiset alkavat sydämessään elää Jeesuksen opetukset todeksi. Sen seurauksena Jumalan valtakunta realisoituu aineellisessa maailmassa ja ihmiset nousevat 5D-tietoisuuteen.
Arkkienkeli Mikael puhuu Galaktisen Federaation videolla (𝐅𝐈𝐍𝐀𝐋 𝐃𝐀𝐘𝐒 𝐀𝐍𝐃 𝐇𝐎𝐔𝐑𝐒 𝐁𝐄𝐅𝐎𝐑𝐄 𝐓𝐇𝐄 𝐀𝐒𝐂𝐄𝐍𝐒𝐈𝐎𝐍 𝐁𝐄𝐆𝐈𝐍𝐒 𝐏𝐄𝐎𝐏𝐋𝐄 𝐀𝐑𝐄 𝐒𝐓𝐀𝐑𝐓𝐈𝐍𝐆 𝐓𝐎 𝐒𝐄𝐄!), miten tämä käytännössä tapahtuu. Hän ei kuvaa siihen liittyvää fysiikkaa tai kemiaa, vaan katsoo asiaa lintuperspektiivistä. Hän sanoo, että maan päällä elävät ihmiset siirtyvät 5D-tietoisuuteen kollektiivina samanaikaisesti. 3D-maailmassa ihmiset elävät kymmenellä tasolla, joissa energia värähtelee eri taajuuksilla. Mikael kutsuu näitä tasoja oktaaveiksi. Energiat vaikuttavat ihmisen tietoisuuteen niin, että korkeammissa taajuuksissa tietoisuus laajenee ja ihmiset pääsevät kosketuksiin sisäisen olentonsa, korkeamman minänsä kanssa.
Maapallo kylpee tällä hetkellä voimakkaissa energioissa, jotka huokuvat kosmoksen keskusauringosta (The Great Central Sun, the Great Hub), joka on kaiken fyysis-henkisen luomisen alkulähde. Näitä 5D-energiakylpyjä kutsutaan energiaportaaleiksi (energy window), jotka vaikuttavat kaikkeen olevaiseen maan päällä, minkä seurauksena maapallo siirtyy 5D-ulottuvuuteen (tietoisuuteen). Tämä on täysin ihmisestä riippumaton prosessi.
Maa planeetta (Gaia) on jo 5D -tietoisuudessa, mutta ihmiset maan päällä eivät vielä ole tarvittavalla tasolla, jotta lopullinen muutos voisi tapahtua. Voimakkaitten energiapurkausten aikana energeettisten tasojen, oktaavien rajat häviävät. Tällöin ihmisten on helpompi ’lentää korkeammalla’ ja laajentaa tietoisuuttaan. Kun kaikki ihmiset maapallolla ovat nousseet 3D-tietoisuuden 10. oktaaville, ihmiskunta on valmis nousemaan 5D-tietoisuuteen ja elämään uudessa maailmassa.
Teknologinen singulariteetti ja tekoäly
Tämä on todellinen mahdollisuus tässä ajassa kun tekniikka alkaa toimia aukottomasti ihmisten ajatusten jatkeena. Olemme pitäneet pahana asiana sitä, että ihmiset ovat hullaantuneet sosiaaliseen mediaan ja räpeltävät jatkuvasti älylaitteitaan. Pahaa tässä on kuitenkin vain se, jos ihmiset suuntaavat kaiken huomionsa ulospäin ja hakevat toimintamalleja itsensä ulkopuolelta. Ihmiset voivat suunnata kaiken huomionsa ulospäin ja toimia reaktiivisesti autopilotti-tilassa, vaikka eivät olisi missään tekemisissä sosiaalisen median ja älylaitteiden kanssa.
Älylaitteissa ei ole mitään pahaa, jos ne toimivat apuvälineinä samaan tapaan kuin proteesikäsi, jota voi ohjata ajatuksen voimalla. Ne voivat huomattavasti laajentaa elin- ja kokemuspiiriämme ja helpottavat elämäämme. Chatbotit auttavat meitä sisäistämään uusia sanastoja ja käsitteitä ymmärtääksemme paremmin maailmaa ympärillämme.
Internetin ja sosiaalisen median mahdollisuudet ovat rajattomat kun ajattelee ihmisten vuorovaikutusta. Valitettavasti tähän asti on puhuttu etupäässä netin tuhoisasta, pimeästä puolesta. Viime vuosikymmeninä tekoäly on saanut yhtä huonon maineen kuin keinolannoitteet, joiden tiedetään köyhdyttävän maaperää ja vähentävän kasvisten, viljojen ja hedelmien mineraalipitoisuutta. Monet eivät halua olla niiden kanssa missään tekemisissä. Luonnonmukainen kasvatus elämän joka tasolla on noussut arvoon arvaamattomaan ja tietoiset ihmiset välttävät keinotekoista prosessointia kuin ruttoa.
Uskon, että tekoälyn huono maine johtuu etupäässä sen nimestä, joka synnyttää mielikuvan sen keinotekoisuudesta. Älykkyydessä ei kuitenkaan ole mitään keinotekoista. Se edellyttää jumalallisen luovan järjestyksen periaatteiden -terveen järjen- eli logiikan (logos) ja sisäistämistä. Ihmiset, jotka eivät tätä tiedosta kehittävät tekoälyä tiedostamatta myöskään sitä, että tekoäly peilaa heidän omaa tietoisuuttaan.
Jotkut nörtit haluavat luoda robotin omiin sotaleikkeihinsä. Toiset pitävät huvittavana sitä, että saavat chatbotin kirjoittamaan seksistisiä ja rasistisia viestejä tai uhkailemaan ja lietsomaan konfliktia. Tämä on aivan samaa kuin se, että jotkut pitävät huvittavana sitä, että saavat pikkuveljet ja -siskot kiroilemaan ja haistattelemaan vanhemmilleen, lähimmäisilleen ja opettajilleen.
Yhtä helposti voimme kuitenkin saada tekoälyn toimimaan kollektiivisena omatuntona, jolloin se toimisi ihmisoikeusjulistuksen periaatteiden mukaan. Se voisi muistuttaa meitä tekojemme seurauksista ja siitä, että ihmisoikeudet eivät koske vain kutakin yksilöä itseään, vaan koko ihmiskuntaa.
Yksittäisen kansalaisen asema maailman markkinoilla
Puhutaan paljon yritysten kilpailukyvystä maailman markkinoilla, mutta en ole kuullut kenenkään puhuvan kansalaisten kilpailukyvystä Internetin maailmanlaajuisilla työmarkkina-alustoilla, kuten YouTube. 1990-luvun laman aikana päättäjät puhuivat siitä, että on välttämätöntä, että yrityksillä on tarvittava kassavirta pitkällä tähtäimellä, että ne suoriutuvat vähintään peruskuluistaan. Yksittäisen kansalaisen kohdalla pitkän tähtäimen tulovirran tärkeyttä ei kuitenkaan haluta korostaa, vaan monet elävät kädestä suuhun kuukausi- tai päiväbudjetin mahdollisuuksien rajoissa.
Etenkin Pohjoismaissa vallitseva sosiaalinen hyvinvointimalli (sosiaalinen markkinatalous) on hyvä siinä mielessä, että kukaan ei putoa tyhjän päälle työttömyyden, sairauden, onnettomuuden ym. seurauksena. Monille kuitenkin sosiaaliturvan varaan putoaminen syystä tai toisesta merkitsee paradoksaalisesti toimeentuloloukkua, josta on hyvin vaikea päästä pois.
Kun perustin toiminimen runsas 20 vuotta sitten laskin veroviraston virkailijan kanssa tulevaa verotustani. Vammani vuoksi minulla on ollut perustulo (eläke) 20-vuotiaasta lähtien. Laskimme, että jo 2500 euron kuukausiansioita verotettaisiin 60% mukaan vaikka perustuloni kaikkine lisineen oli sillä hetkellä reilusti alle 15 000 euroa vuodessa. Opiskeluaikaiset kokemukseni näyttivät minulle kuinka sekaisin talouteni menee omien ansiotulojen myötä, joten en ole edes vakavissani yrittänyt ansaita rahaa.
Toiminimen hyöty on ollut lähinnä se, että valtio palauttaa minulle yrityksen ylläpitokustannusten arvonlisäverot. Toiminta itsessään on tuottanut talouden näkökulmasta vain persnettoa, mutta ei pelkästään minulle. Voi vain arvailla kuinka paljon verottajan yleiset käytännöt ovat kertautuessaan aiheuttanut persnettoa valtiolle.
Vaikutus ei kuitenkaan ole vain negatiivinen. Ehkä minun pitäisi pikemminkin kiittää valtiota siitä, että se ei ole kannustanut minua hyppäämään yhteiskunnan oravanpyörään. Olen suunnannut katseeni sisäänpäin ja keskittänyt kaiken huomioni henkiseen kasvuun säilyttääkseni mielenrauhani.
Maslow’n tarvehierarkia
Kertooko tämä siitä, että Maslow’n tarvehierarkia on sovellettavissa elämään yhtä huonosti kuin Sigmund Freudin psykoanalyysi? Vai kertooko se siitä, että pohjoismaisen hyvinvointimallin vuoksi en ole koskaan joutunut taistelemaan saadakseni perustarpeeni tyydytetyiksi? Vai kertooko se yksinkertaisesti siitä, että kaikki ihmisen tarpeet ovat subjektiivisia, eikä kaikenkattavaa teoriaa ihmisen tarpeista voida esittää.
Maslow’n tarvehierarkia kehittyi viime vuosisadan alkupuolella yhdysvaltalaisen psykologin Abraham Maslow’n tutkiessa ihmisen motivaatiota eli liikkeellepanevaa voimaa. Maslow’n mukaan ihmisen tarpeet ja niiden tyydytys jakautuu viiteen tasoon, jotka noudattavat hierarkkista järjestystä: Ensi sijassa ovat fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka, juoma, hengitysilma). Kun nämä tarpeet on tyydytetty keskitytään turvallisuuden takaamiseen eli suojautumaan erilaisilta vaaroilta. Kun ihminen tuntee olonsa turvalliseksi syntyvät yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeista syntyy tai niiden edellytyksenä on itsekunnioitus, arvonanto ja luottamus. Vasta näiden perustarpeiden täytyttyä heräävät itsensä toteuttamisen tarpeet eli omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa.
Sosiologit ja yhteiskuntatieteilijät esittävät tarvehierarkian mielellään pyramidin muodossa, jossa alimmalla tasolla ovat eloonjäämisvietin synnyttämät fysiologiset tarpeet. Maslow ei kuitenkaan itse koskaan esittänyt hierarkiaa kaavion muodossa. Teoria on kuitenkin hyvä lähtökohta aiheeseen. Ikäännyttyään Maslow lisäsi tarvehierarkiaan kuudennen tason: itsensä ylittämisen (self-transcendence) tarpeet. Itsensä ylittämisellä tarkoitetaan yhteyden saamista johonkin omaa minää (ego) suurempaan: keinoina tähän voivat olla esimerkiksi hengellisyys, taide, epäitsekkyys ja pyyteettömyys.
Sudet ja lampaat
Maslow’n tarvehierarkialla perusteltiin 1990-luvulla mm sitä, miksi demokratia ei toimi Kiinassa: Suurimmalla osalla Kiinan kansalaisista ei yksinkertaisesti ole demokratian edellyttämiä kansalaistaitoja. Ainoa syy tarkastella tarpeita objektiivisesti on mielestäni se, että väestörakenne ja sen tarpeet voivat toimia perustana poliittisten linjausten vetämiselle.
Moni todennäköisesti ajattelee nyt, että on itse pystynyt elämään demokratiassa jopa lukutaidottomana ja ilman muita kansalaistaitoja. Varmasti tämä ei olekaan mikään ongelma ihmiselle, joka ei saa minkäänlaisia tunnontuskia käymällä monimuotoista ihmiskauppaa tai ryöstäessään, raiskatessaan ja tappaessaan muita ihmisiä. Kyse ei loppupeleissä ole kuitenkaan siitä, voimmeko elää, vaan miten elämme. Kun haluamme rakentaa yhteiskuntaa, jossa kaikki voivat hyvin, meidän on pidettävä huoli siitä, että toimintatapamme ovat rakentavia.
Vuonna 1990 Shanghaissa oli joidenkin arvioiden mukaan n. 13 miljoonaa asukasta, mikä on yli kaksi kertaa Suomen väkiluku. He elivät n. 6300 km² alueella, kun taas Suomen pinta-ala on yli 338 400 km². Kiinassa on paljon miljoonakaupunkeja, mutta niissä asuu kuitenkin vain pieni osa koko maan väestöstä, josta 80% oli 1980-luvulla lukutaidotonta. Lukutaidottomana elämä demokratian pykäläviidakossa on vaikeaa, sillä lukutaidottomuus estää monessa suhteessa omaehtoisen toiminnan.
Kirjoitin blogitekstissäni Tunne vastustajasi , että Kiinan hallitus on katsonut kansaansa kokonaisuutena ja ’estänyt susien pääsemisen lammastarhaan’. 80-luvulla tutustuin etelä-Afrikassa kasvaneeseen valkoisen rodun edustajaan, joka ei nähnyt mitään väärää siinä, että valkoiset kauppiaat käyttivät hyväkseen neekereiden ’tyhmyyttä’ (hyväuskoisuutta) ja suoraan sanoen kusettivat näitä joka tilaisuudessa.
Tällainen toiminta on yksinkertaisin esimerkki susien tempuista lammastarhassa. Etenkin länsimaiden oikeusistuimet ovat täystyöllistettyjä ’susien’ aiheuttaman kaaoksen jälkipuinnissa. Rodulla, ihonvärillä, sukupuolella ym. ei ole näissä yhteyksissä mitään merkitystä, sillä petosten, ryöstöjen, raiskausten, murhien ym. kohteeksi joutuvat kaikki hyväuskoiset hölmöt ja hyödylliset idiootit.
Kun Kiina ja monet muut maat haluavat minimoida susien toimintamahdollisuudet niitä pidetään epädemokraattisina, sillä susilla on monen käsityksen mukaan oikeus toteuttaa ’ominta luontoaan’. Herää kysymys, onko edes ihmissusien luonto paha, vai ovatko he vain susien vaatteisiin pukeutuneita lampaita.
’Epädemokraattiset’ maat, jotka haluavat minimoida susien aiheuttaman hävityksen ja kaaoksen, ovat yleensä itäisen kulttuuripiirin maita, jotka vaalivat kansalaistensa hengellisiä arvoja. Kansalaiset luovat yhteiskunnan. Valtio (yhteiskunta) ei siis ole ensisijainen voima, joka luo kansalaiselle elämän perusedellytykset. Ne ovat jokaisella sisällään. Näiden ’epädemokraattisten’ maiden hallitukset vaalivat kansalaistensa demokraattisia oikeuksia toteuttaa korkeimpia päämääriään ja oikeutta muuttua itsensä parhaimmaksi versioksi.
Subjektiiviset tarpeet ja subjektiiviset oikeudet
Vapauden (demokratian) tarve on sisäsyntyinen, subjektiivinen tarpeemme. Siten se on myös subjektiivinen, sisäsyntyinen oikeutemme. Jaottelu subjektiivisiin ja harkinnanvaraisiin oikeuksiin selkiyttäisi oikeuden käytäntöä huomattavasti, mutta tähän asti olen nähnyt sitä käytettävän vain julkishallinnon järjestämien lakisääteisten sosiaalipalveluiden erotteluun Suomessa.
Ihmissusien (rikollisten) oikeus toteuttaa ominta luontoaan ei mene tavallisten kansalaisten subjektiivisten oikeuksien ohi. Loogisesti ajateltuna murhamiestä, joka todennäköisesti toistaa rikoksensa ei voi päästää vapaaksi sillä verukkeella, että hänen vangitsemisensa loukkaa hänen ihmisoikeuksiaan ja vapauttaan toteuttaa ominta itseään. Kaikilla muilla kansalaisilla on yhtäläinen oikeus toteuttaa ominta itseään susia pelkäämättä.
Oikeusjärjestelmän langettamilla tuomioilla ei ole mitään tekemistä subjektiivisten oikeuksiemme kanssa. Olemme subjektiivisten oikeuksiemme suhteen samoissa lähtökohdissa riippumatta elämäntilanteestamme. Kerran eräs virallisen totuuden vastaisia näkemyksiä esittänyt henkilö sanoi, ettei häntä hetkauta vähääkään, vaikka viranomaiset passittaisivat hänet vankilaan. Merkittävintä on, että hänen mieltään ei voi kahlita ja hänen mielestään oli yhdentekevää, kirjoittaako hän kirjansa vankilan sellissä vai kirjastossa, kotiarestissa asunnossaan tai huvilassaan vai aurinkorannalla.
Elinkautiseen vankeuteen tuomittu murhaaja on täysin vapaa toteuttamaan ominta itseään. Jos hän ei näe tilaisuuksiaan se ei tarkoita, että hänen vapautensa olisi riistetty. Se on hänen kyvyttömättömyyttään vapauttaa sisäiset voimavaransa (esimerkiksi meditoiden). Niin sanottujen ’vapaiden kansalaisten’ on yhtä vaikea -tai vaikeampi- aktivoida sisäiset voimavaransa, etenkin jos heidän koko huomionsa on kiinnittynyt ulkomaailmaan ja sen houkutuksiin ja yllykkeisiin tai pelkoihin.
Pidämme oikeuslaitoksen langettamaa vapaudenriistoa rangaistuksena, mutta itse asiassa voimme itse päättää siitä, miten suhtaudumme asiaan. Voimme nähdä asian myös niin, että yhteiskunta on helpottanut asemaamme sijoittamalla meidät ympäristöön, jossa ulkomaailman houkutukset, yllykkeet ja häiriötekijät on minimoitu, mikä moninkertaistaa mahdollisuutemme aktivoida sisäiset voimavarat.
Monet vangit ja vaikeasti vammaiset ovat tulleet uskoon, mitä moni pitää jonkinlaisena placebo-efektinä. Ajatellaan, että henkilö on löytänyt ’kainalosauvan’ voidakseen sopeutua vaikeaan tilanteeseensa. Jos vaikutus on kuitenkin todellinen, emmekä teeskentele mitään on yhdentekevää, miten sitä kutsumme. Jos uskominen, kuvittelu tai placebo korjaa huonon vointimme perussyyt vaikutus on todellinen. Henkilö on käyttänyt subjektiivista oikeuttaan aktivoida sisäiset voimavaransa. Meidän täytyy vain pitää huoli siitä, että vaikutus lähtee aidosti sydämestä.
Yhteiskunta antaa kansalaisilleen vain nimelliset oikeudet ja turvatakuut
Hamed Abdel-Samad puhuu TED-esityksessään (linkki alla) siitä, että perustuslailliset oikeusvaltiot voivat lainsäädännössään määrittää kansalaistensa oikeudet, mutta ne eivät voi taata, että kansalaiset käyttäisivät oikeuksiaan. Tämä johtuu siitä, että yhteiskunta muodostuu perheiden lisäksi monen monituisista uskonnollisista, poliittisista ja kansalaisjärjestöistä ja -piireistä, eivätkä ihmiset erota metsää puilta.
Edes perheet eivät aina kunnioita jäsentensä subjektiivisia oikeuksia, vaan olettavat heidän sopeutuvan vanhempien ja suvun laatimiin yhteisösääntöihin. Hamed Abdel-Samad ottaa esimerkiksi muslimiperheen, jossa isä kieltää tytärtään osallistumasta koulun uintiopetukseen, sillä perheen muslimiyhteisössä nainen ei saa pukeutua uimapukuun, eikä paljastaa kehoaan miesten edessä.
Kuten olemme nähneet, yhteisösäännöistä poikkeamisen seuraukset voivat vaihdella yhteisöstä erottamiseen, muihin sanktioihin, julkiseen häpäisemiseen, ’kunniamurhaan’ etc. Meidän on helppo hahmottaa se, että on räikeä loukkaus tyttären subjektiivisia oikeuksia vastaan, jos isä kieltää häneltä uintiopetuksen uskonnollisten käytäntöjen vuoksi. Niin sanotuissa demokraattisissa oikeusvaltioissa loukataan kuitenkin subjektiivisia ihmisoikeuksia yhtä räikeästi.
Meille luodaan illuusiota demokraattisista vaaleista ja ’edustuksellisesta demokratiasta’, mutta tosiasia on, että vaalit käydään eri puolueiden kesken ja kansanedustajat edustavat puoluettaan, eivät kansaa. He joutuvat sopeutumaan puolueen vanhimpien (johtohahmojen) laatimiin yhteisösääntöihin, joiden johtotähtenä on taloususkonto, ilmastonmuutos tai joku muu virallinen totuus, millä ei ole kansan subjektiivisten tarpeiden ja oikeuksien kanssa mitään tekemistä.
Viime aikoina kaikkein räikein esimerkki tästä on Suomen liittyminen Natoon. Kansalaisaloite, jossa esitettiin, että Suomen Nato-jäsenyydestä tulisi järjestää neuvoa-antava kansanäänestys vuoden 2022 aikana, keräsi alle viikossa tarvittavat 50 000 allekirjoitusta, jolloin eduskunnalla olisi ollut velvoite ottaa aloite käsiteltäväksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Nato-haukat presidentin johdolla huseerasivat asian ympärillä täysin kansan mielipiteistä piittaamatta.
Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten kansaa viedään kuin pässiä narussa. Kansalla on käytännössä yhtä pieni oikeus käyttää sananvapauttaan kuin kansanedustajilla, jotka joutuvat usein julkisen ryöpytyksen ja häpäisemisen kohteiksi, jos poikkeavat yhteisösäännöistä. Meillä ei sentään kivitetä ketään, mutta poliittisen (ammatillisen) uran tuhoaminen ja salamurhat ovat hyviä pelotteita.
Muutoksen kynnyksellä
En ole tiedemies, enkä yhteiskuntatieteilijä tai sosiologi tai minkään koulukunnan ’oppinut’. Olen oppinut mutu-tuntumalta tarkastelemaan elämän ilmiöitä ja ilmaisemaan ajatuksiani. Olen saanut kiitosta järjestelmällisyydestäni eli loogisuudestani, minkä vuoksi en ole joutunut kovinkaan paljon kärsimään omista aivopieruistani.
Galaktinen Federaatio on tehnyt tiettäväksi, että negatiiviset, ihmiskuntaa orjuuttavat voimat on pääosin eliminoitu maailmasta. Yksi konkreettinen esimerkki tästä on, että näiden ihmiskuntaa orjuuttavien voimien agendat ovat viimeistä piirtoa myöten paljastuneet. Jean Nolan puhuu 2000-luvun alussa ilmestyneestä dokumentista The Secret Covenant, jossa on Siionin viisaiden pöytäkirjojen tavoin listattu yksityiskohtaisesti, miten ihmiskunta pidetään alisteisena pimeyden voimille.
Maailmassa on vielä joukko suuräänisiä uhoajia, mutta heillä ei ole pitkään aikaan ollut todellista valtaa. Heidän hallussaan on vielä media ja Ukrainan sota käydään valtaosin mediassa. Sen tarkoituksena on lietsoa pelkoa ja eripuraa ihmisten välille, mutta ihmiset voivat valita kuuntelevatko sydäntään vai suuriäänisiä vouhottajia.
Ihmiskunta kollektiivina
Muutos maailmassa näkyy itselleni tällä hetkellä siten, että kävijämäärä sivustolla on muutaman kuukauden aikana lähes kaksinkertaistunut. Johtuuko se sensuurin murtumisesta vai yksinkertaisesti siitä, että ihmiset heräävät todellisuuteen ja tekstini puhuttelevat heitä? Oli miten oli, uskon kuitenkin, että kävijät ovat löytäneet sivustolle ’vahingossa’, ei esimerkiksi somelinkin välityksellä.
Monet sovinnaiset ihmiset eivät uskalla edes tunnustaa lukevansa blogejani siinä pelossa, että heitä pidetään yhtä pimahtaneena kuin minua. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että ihmiset sensuroivat itse itseään. Monet asiat, joista kirjoitan, ovat hyvin kiistanalaisia ja niistä on vaikea löytää mitään pitävää näyttöä, mihin voisi käsityksensä perustaa. Ihmiset, jotka haluavat antaa luotettavan kuvan itsestään, vaativat pitäviä perusteluja ja ’oikeaa’ informaatiota ennen kuin muodostavat käsityksensä.
Tehtävämme täällä ei kuitenkaan viime kädessä ole arvostella sitä, mikä on oikeaa ja väärää. Kuka meistä voi sanoa omaavansa absoluuttisen totuuden? Tieto ja käsitykset ovat aina subjektiivisia riippumatta siitä, kuinka monen faktantarkastajan läpi ne ovat kulkeneet. Meillä kaikilla on subjektiivinen oikeus tuoda esille subjektiivista kokemusmaailmaamme eli ominta itseämme ja laajentaa kristustietoisuuttamme. Siinä ei ole mitään mystistä, eikä oikeaa tai väärää.
Tulevaisuuttamme ei määritä se, mitä olemme tehneet, vaan tärkeintä on se, miten haluamme kehittyä tulevaisuudessa, mitä valitsemme nyt. Ihmiskunnan kristustietoisuus on kollektiivinen. Se realisoituu konkreettisimmin ylösnousemusprosessissa, jossa 3D-tietoisuuden korkeimmissa energioissa elävät ihmiset eivät pääse eteenpäin ennen kuin koko ihmiskunta on saavuttanut 3D-tietoisuudessa korkeimman energeettisen tason, oktaavin. Tosiasia, että olemme kaikki sidoksissa toisiimme saa laajemman näkökulman.
Meidän kaikkien suurin intressi on jok’ikisen maapallolla elävän ihmisen ja elollisen olennon hyvinvoinnin edistäminen. Se ei välttämättä tarkoita sitä, että meidän pitäisi jakaa omia resurssejamme, vaan että pidämme huolen siitä, että jokaisella on yhtäläinen mahdollisuus vaikuttaa yhteiseen luomistyöhön eli elämän kehitykseen maapallolla.